Herätyskello herätti klo 03:00. Nousin ylös ja napsautin kahvinkeittimen käyntiin. Juoksukamat olin pakannut jo edellisenä iltana valmiiksi keittiön pöydälle ja nyt oli vuorossa enää täyttää juomarakko sekä lötköpullot, yhteensä 2,5 litraa, urheilujuomalla. Yöllä ei ruoka oikein maistunut, joten reppuun tuli mukaan myös paketillinen lihapiirakoita, jotka kylläkin yksittäispakkasin minigrip-pusseihin ja laitoin repun sivutaskuihin kätevästi hollille. Aikaisemmista kokemuksista oppineena, energiaksi ei tullut pelkästään energiageelejä, mutta otin kuitenkin 6 geeliä pieneen lötköpulloon. Näiden lisäksi mukaan lähti koko sarja eri makuisia Nosht -vauhtikarkkeja. Aikaisen herätyksen ansiosta nyt oli kerrankin hyvin aikaa hoitaa aamutoimia, olihan näin aikainen startti ensimmäinen kerta omalla juoksu-urallani. Koko edellinen viikko tuli syötyä hyvin pastaa sekä pitsaa, joten pieni keventely ennen juoksu-urakkaa olisi suotavaa.
Auton nokka osoitti kohti Siikarantaa ja koukkasin Jaskan pihaan klo 5:00. Fiilis oli hyvä ja kaikki tuntui olevan tänään kunnossa. Hotelli Nuuksion pihaan saavuttaessa oli vielä pilkkopimeää ja parkkipaikalla tapasimme heti Antin ja hänelläkin oli kaikki kunnossa. Kiinnitimme numerolaput rintaan ja painelimme luottavaisin mielin starttiviivalle. Nuuksio Classic Ultra70 -tapahtuman lähtö oli klo 06:00. Juuri samaan aikaan aurinko alkoi nousta ja luonto heräsi päivänvaloon.
Alkumatkasta juostiin Jaskan ja Antin kanssa jonkun matkaa yhdessä ja nautiskeltiin Nuuksion mahtavista maisemista. Sitähän olimmekin tehneet jo usein aikaisemmin yhteisillä harjoituslenkeillä. Nyt oli tilipäivän aika, jolloin pääsi nauttimaan harjoitusten hedelmistä. Kisassa jokainen kuitenkin tekee oman suorituksensa ja niinpä jo melko alkumatkasta jokainen lähti tekemään omaa parastaan, omalla tahdillaan.
Ennen tätä kisaa itselläni oli ultrapitkiltä polkumatkoilta kokemuksena 66km Hetta-Pallas -juoksu heinäkuulta. Siinä kisassa lähdin melko reippaasti matkaan luottaen, että kunto kyllä riittää loppuun asti. Jalat eivät kuitenkaan riittäneet. Noin 50 kilometrin jälkeen pohkeet ja nilkat olivat niin väsyneet, että en saanut jalkapöydästä mitään voimaa. Myöskään nilkoissa ei ollut yhtään pitoa. Askellus oli pääosin pelkästään kantapään varassa ja viimeiset 10 kilometriä olikin yhtä kärsimystaistelua. Kisan jälkeen jalat turposivat kahdeksi päiväksi ja kävely oli hyvin vaivalloista. Nämä asiat kummittelivat päässäni nyt myös Nuuksiossa.
Juoksu sujui kuitenkin hyvin alkumatkasta ja aloitin lihapiirakoiden syömisen jo heti 10 kilometrin kohdalta yhdessä vauhtikarkkien kanssa. Kisajärjestäjien tarjoamilta huoltopisteiltä söin eväitä rauhassa ja join koko ajan nestettä. Join jopa niin paljon, että välillä piti käydä puskassa. Todennäköisesti aikaisemmassa Pallaksen kisassa koin melko suuren neste- ja energiahukan, joka saattoi olla osasyynä jalkojen voimien menettämiseen. Noin 50km kohdilla alkoi kuitenkin jaloissa taas painaa ja mielessä pyöri edellisen kisan kärsimykset. Pakostikin tuli mieleen, että taasko tässä käy sama homma. Muutama kilometri menikin melko hitaasti ja kävelin. Otin rauhassa ja söin paljon. Vatsa oli koko ajan hyvän tuntuinen ja loppumatkaan oli vielä pieni lötköpullollinen geeliä varattu, joten aloin ottamaan säännöllisesti energiaa myös siitä. Pallaksen kisassa vatsa kramppasi, koska olin syönyt koko matkan pelkkää energiageeliä.
Saavuttuani noin 60km kohdalle alkoi mieli taas virkistyä. Tajusin, että ei tässä nyt niin suurta katkeamista olekaan ehkä tulossa ja energiat on hyvät sekä jalat vielä kantaa hyvin juoksua. Yhtäkkiä tuntui, että tässähän voi juosta lähes samaan tapaan kuin alkumatkasta. Niinpä väli 60-70km tulikin yllättävän kovaa ja aikaisemmat synkät ajatukset alkoivat poistua mielestä. Ehkä minä joku päivä juoksen sittenkin sen 100km polkujuoksukisan. Noin 2km ennen maalia koin vielä yhden heikon hetken erään nousun päällä, kun meinasi taju lähteä ja hieman nojailin polviin. Kenttäkuulutuksen alettua kantautua korviini, sain taas virtaa ja juoksu lähti rullaamaan. Maalisuoralla vastassa oli kavereita kannustamassa ja fiilis oli aivan uskomattoman hieno. Kokonaisuutena selvisinkin tästä kisasta selvästi paremmin läpi kuin edellisestä. Polvi nousi vielä kevyesti loppukiriin.
Maalissa kuulin, että Jaska oli juossut aivan uskomattoman hienon kisan ensimmäiseksi polku-ultrakseen, joka nostatti fiilistä vielä entisestään. Eikä kauaa mennyt kuin Antti tuli perästä maaliin ja hänkin teki oman uransa parhaan juoksun. Tälläisen jälkeen kaikki olivat yhtä hymyä. Kaikki ne vuoden mittaan tehdyt pitkät lenkit viikonloppuaamuisin olivat tuottaneet hedelmää ja uuden mahtavan kokemuksen elämään. Tätä on hyvä muistella vielä pitkään!
Alla olevalta videolta pääset mukaan kisan tunnelmiin.
UltraBasso Trail Tour 